Viime päivinä tuohon kohteliaisuuskysymykseen vastaaminen on vaatinut itsehillintää. Ainoa oikea vastaushan on "hyvää" tai "loistavaa". Tarkoitan tätä todella,kyseessä ei ole sarkasmi...Ellei kyseessä ole oma perhe tai kaikkein läheisimmät ystävät, joille voi todellisen asianlaidan kertoa. Myös puolitutun kysymykseen voi vastata rehellisesti, kunhan ensin vastaa "hyvää kiitos." Myöhemmin, jos juttu etenee, voit kertoa että kenties kaikki ei olekaan hyvin. Mutta omalla kohdallani välttelen turhaa vuodatusta puolitutuille. Siitä huolimatta töksäyttelen joskus asioita. Ja vieläpä töykeään sävyyn joka ei ole tarkoitus.

Keskiviikkoiltana olin katsomassa Laibachin keikkaa. Pidin kovasti keikasta, mutta aluksi baariin saavuttuani minulla oli lievästi (vahvasti) jännittynyt olo. Alkuillan huonoa tuulta lisäsi erään puolitutun kanssa käyty vaivalloinen keskustelu,jonka aikana yritin olla ihan peruskohtelias. Tämän puolitutun puolison naamasta vain näki että en ollut tervetullut juttelemaan. Otin itseeni vaikka en näyttänyt sitä. Tunsin oloni ääliöksi. En enää vaivautunut samaan pöytään myöhemmin,tunnelma oli sen verran painostava. (Lisäisin että tämä kyseinen henkilö ei tunne minua entuudestaan). Keikka kuitenkin oli sen verran mukaansatempaava että paha tuuleni unohtui hieman, vaikka olinkin aika hermostunut. Ehkä siksi tupakilla käydessäni olin eräälle tutustumisen arvoiselle ihmiselle aika töykeä. Johtui siitä että jouduin totaaliseen paniikkiin kun näin hänet,halusin sanoa jotain mukavaa mutta hän esitti ihan tavallisen kysymyksen,joka johti siihen että menetin hetkellisesti muistini enkä osannut muutakuin änkyttää jotain vajaamielistä. Näytin varmaan liekaan sidotulta villihevoselta pyöriessäni ympäri, nostellessani jalkojani ja silmien tuijottaessa lasittuneesti kauhusta... Kyseinen henkilö poistui sisätiloihin ja minä kirosin omaa hermoheikkouttani ja äksyyttäni. Mutta onneksi minulla oli myöhemmin tilaisuus jutella uudelleen hänen kanssaan. Silloin tilanne oli jo rennompi ja pystyin hengittämään normaalisti,vastaamaan kysymyksiin kutakuinkin järkevästi ja jopa uskaltauduin kysymään itse joitakin kysymyksiä. Olen jo pitkään toivonut että ystävystyisimme kunnolla,mutta en saa sitä sanotuksi. Ihmispelko ajaa minut käyttäytymään kuin totaalinen sekopää. Ja eniten pelkään ihmisiä joihin todella haluaisin tutustua...

Toivottavasti hän sai minusta myöhemmin hieman miellyttävämmän vaikutelman. Loppuilta sujui todella hyvin ja juttelin hyvinkin yllättävän rennosti hänen kanssaan ja hänen kumppaninsa kanssa myös. En täysin vapautuneesti, mutta sinnepäin... toki rentoutumista lisäsi myös ne pari shottia.

Lähdin melko aikaisin kotiin ja minulla oli yllättävän hyvä olo.

Torstain parhaisiin puoliin kuului tapaaminen ystävän kanssa jota en ollut nähnyt aikoihin. Hän kävi näyttämässä vauvaansa minulle. Ja tuntui hyvältä huomata että juttelimme niinkuin vuosia ei olisi ollut välissämme. Toinen hyvä asia oli eksäni ja erään ystäväni kanssa hauska ilta suunnitellen tulevia valokuvaprojekteja. Sekä vielä erään ystävän puhelinsoitto.

Monet asiat jotka tuntuvat tänään hankalilta, ovat huomenna voitettuja esteitä.